Kerholaisten runoja
Maire Leskisen kronikka kerhonohjaajien ja varaohjaajien tapaamistilaisuudessa 26.9.2017
KAIKKI KILVAN KIIRUHTAA
UJOINKIN MUKAAN USKALTAA
ON MONENLAISTA TOIMINTAA
PALJON HYVÄÄ HYÖRINÄÄ
ILOA ARKISEEN ELÄMÄÄN
OLKOON ONNI OSANAMME
NIVELET NORJINA PYSYVÄT
VOIMAILULLA VIRKISTYVÄT
AORTTAKIN AIVAN AUKI
RAIHNAISIKSI EI RUVETA
HAURASTUTA HUOMENISSA
AINA KAVERI KERALLA
IHMINEN IHAN LÄHELLÄ
SEURAA SAKISTA TÄSTÄ
ELÄMÄÄ EDESSÄ VIELÄ
LEIKKIMIELTÄ RALLATELLA
ÄKSYJÄ EI TÄÄLLÄ OLLA
KULMAT KURTUSSA KÄVELLÄ
KUTITELLAAN HÖYHENILLÄ
ETSITÄÄN HUULILLE HYMYÄ
ELÄMÄ LEMPEÄ LÄHELLÄ
NAURU KUPLII KUULUVILLE
SILMÄT TUIKKIVAT SÄTEITÄ
AINA HURTTIHUUMORIA
AINAKAAN EI VITSIT VÄHISSÄ
JOKAISELLE KIITOSTA JAOSSA
ARVOSTUSTA IHMISELLE
TULKOON TÄNNE KOKO KANSA
RAKKAUTTA, RIEMUA VÄELLE
YSTÄVYYS OLKOON YLINNÄ
Maire Leskinen/Porinakerho 9.5.2017
RAKAAVEN VOEMA, kirj. Pirkko Räsänen/KVES ry
Tuntuu kun paestas aarinko,
vaekka taevaan pilivet peittää.
Näättää kun ois kuutamo,
Vaekka rännän rätkyä heittää.
Se ihan kun sulalla sivelöö,
kohta reppii ruastimella.
Millää ihmeellä tämmönen voema on,
tietennii---rakkaavella.
Niin se immeisen mielen sekottaa,
vuan milläpä tappelet vastaan.
Kun harakan naaruki kuulostaa,
ihan iäneltä-laalurastaan.
HUPSISTA, kirj. Pirkko Räsänen/KVES ry
Se isku kuin moukari sydämeen,
ja jalat vei kerralla alta.
Järjen valonkin huomasin sammuneen,
tuntui maailma taivahalta.
Sekopäisenä kadulla törmäilin,
loisti naama kuin aurinko naantalin,
yöt haaveitten harhoissa valvoin.
RAKKAUS-tunteista tulisin,
minun mieleni sai näin sekaisin,
sitä I-H-A-N-A-A P-A-L-O-A palvoin.
MUTTA------ONNEKSI
tämä tauti ei ole tappavaa,
aika sen piankin parantaa,
pois haihtuvat houreet päästä.
Se on kuitenkin herkästi tarttuvaa,
rokotuksilla siihen ei suojaa saa,
eikä uusinnoilta säästä.
